Luontoreiteiltä kansainvälisille matkailumarkkinoille

Luontoreiteiltä kansainvälisille matkailumarkkinoille

Outdoors Etelä-Pohjanmaa -luontokohteet tunnetuksi hanke päättyi marraskuun lopussa. Hankkeessa valmistui julkaisu ”Luontoreiteiltä kansainvälisille matkailumarkkinoille”, jossa kuvataan alueemme luontomatkailun mahdollisuuksia eri toimijoiden näkökulmasta tarkastellen. Julkaisusta tuotettiin sähköinen versio ja se on luettavissa täällä.

Ääneen ovat päässeet niin luontokohteita matkailupalveluissaan hyödyntävät matkailuyrittäjät, luontoreittien ylläpitäjinä toimivat kuntien ja kaupunkien edustaLuontoreiteiltä kansainvälisille markkinoillejat, rahoittajat kuin yhdistystoimijat. Kaikilla näillä toimijoilla on erittäin merkittävä rooli luontoreittiemme olemassa olon ja kunnossapidon kannalta. Julkaisuun ovat kirjoittaneet valtakunnallisen Outdoors Finland -hankkeen projektipäällikkö Pirjo Räsänen, tarinallistamisen asiantuntija Anne Kalliomäki, luontoretkeilijä ja Retkipaikan bloggari Tero Hintsa, Kyrönjoen Koskihäjyjen Anssi Orrenmaa, luontomatkailuyrittäjä Ismo Nousiainen sekä Lauhanvuori-Hämeenkangas -hankkeen projektipäällikkö Terttu Hermansson sekä Jennika Hakola SeAMKista. Lisäksi hankkeessa mukana olleita toimijoita on haastateltu. Julkaisussa pohditaan luontomatkailun monien mahdollisuuksien hyödyntämistä maakuntamme luontoreiteillä.

Haluamme kiittää kaikkia julkaisun syntyyn osallistuneita sekä hankkeessa mukana olleita!

Jatka lukemista ”Luontoreiteiltä kansainvälisille matkailumarkkinoille”

Mainokset

Tarinallista luontoreittiisi aitoa eteläpohjalaisuuden tuntua

Tarinallista luontoreittiisi aitoa eteläpohjalaisuuden tuntua

Kokoonnuimme tarinallistamisen nuotiopiirin äärelle Seinäjoella, Joupin Vanhalla Tuvalla keväisenä maanantaina 2018.  Tarinallistajana olin iloinen nähdessäni miten tarinakipinät ihmisten mielissä syttyivät. Ero tarinan kertomisen ja tarinallistamisen välillä selkiytyi. Pikkulinnut ovat visertäneet kuulumisia siitä, miten tarinoita on jo työstetty pajan jälkeen eteenpäin. Hienoa, että on jo tehty konkreettisia tarinatekoja!  

 Maarit Aho kirjoitti Ruralia-instituutin blogiin  pajasta hyvän koonnin. (Linkki: https://blogs.helsinki.fi/hy-ruralia/2018/06/14/green-care-palvelun-tarinallistaminen/ 

 Miten hakea eteläpohjalaisuudesta sisältöä luontoreitteihin? Tarinallistajana ja eteläpohjalaisena kokoan tähän hiukan ajatuksia siitä, mitä ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä voisi mielestäni ammentaa.  Osa näistä teemoista oli esillä muutamia vuosia sitten laatimassani Visit Lakeus- tarinaidentiteetin käsikirjassa.  

 Lakeus – maisema on tarinan näyttämö  

Lakeus on ainutlaatuinen maisema. Varsinkin luontoreittien suunnittelussa kannattaa linkittää lakeuteen liitettävät ominaisuudet ja piirteet erilaisin tavoin osaksi reitin tarinaa.  Onko lakeus maisemana paikallaan esimerkiksi silloin, kun yritysryhmä tarvitsee paljon happea ja tilaa ajatella? Voiko lakeuteen ottaa kontaktia esimerkiksi tutustumalla siihen, miten Alvar Aalto ammensi siitä inspiraatiota?  

 Pellot – mieti mikä on erityistä  

Osana lakeuden maisemaa ovat pellot. Peltoja toki on muuallakin tarjolla, joten kysy aina, mikä tekee tästä paikasta erityisen? Lakeuden muoto tekee pelloista näyttäviä, Etelä-Pohjanmaa on tunnettu latomeristä, millainen luontoreitti voisi rakentua latoihin liittyen? Matkailijoiden keskuudessa ovat viime aikoina olleet suosittuja esimerkiksi heinätöiden tekeminen tai lammaspaimenena toimiminen. Millaista on olla heinätöissä Etelä-Pohjanmaalla, kun heinäseipäätkin kurkottavat suurta taivasta kohti, ja eväsleivät ovat niin komeita, että ei niistä meinaa saada haukatuksi? 

 Häjyt – älä pelkää negatiivisia tarinan aihioita  

Pohjanmaan häjyt saatetaan mieltää negatiiviseksi tarinaelementiksi, emmehän halua näyttäytyä rettelöitsijöinä? Mutta tosiasia on, että nämä negatiiviset tarinan aihiot ovat toiminnallisen ja kokemuksellisen tarinan näkökulmasta oikea aarreaitta.  Älä siis pelkää tehdä myös elämyksellisempiä, draamallisia toteutuksia. Uskalletaan nauraa itsellemme.   

 Uusi teknologia – erilaiset tyylit toteutuksessa  

Muista myös uuden teknologian tuomat mahdollisuudet. Miten luontoreitin aikana voisi lisätyn todellisuuden avulla välillä hypätä ikään kuin ajassa eri tasoille, ja piipahtaa vaikka eteläpohjalaiselle pellolle kokemaan ja näkemään mitä elämä sata vuotta sitten oli? Muista myös elämysten erilaiset lajityypit. Onko reittisi tyyliltään romanttista komediaa vai villin lännen elokuvaa? Äläkä unohda vuodenaikojen ja vuorokaudenaikojen hyödyntämistä. Seikkailu syyspimeällä pellolla voi olla aivan eri kokemus kuin retki keväiselle kyntöpellolle.   

 Komeampaa – voi olla vähän isompaa ja parempaa  

Tiedän, että osa teistä saattaa kokea, että kyllä tämä jo riittäisi, tämä kaikki perkuleen komia! Mutta tarinallistamisen näkökulmasta on tärkeää rakentaa tarinoita sellaisten erityispiirteiden ympärille, jotka jo nyt liitetään osaksi aluetta. Ja eihän siitä mihinkään pääse, että eteläpohjalainen yrittää hyvää mutta priimaa vaan pakkaa tulemahan!  

 Kyröjoen tulvat – hyödynnä alueen luonnonilmiöitä  

Luontoreitti Kyröjoen tulvien aikaan voisi olla todellinen elämys! Vesi on tarinan lähtökohtana muutenkin hyvä elementti, siitä riittää ammennettavaa reitin juonellisen tarinan rakentamiseen. Tulviin liittyy myös tarinan näkökulmasta kiinnostava vaaran elementti. 

 Eteläpohjalaiset sanonnat    reitin tarinan ja huumorin lähteenä  

Voit hyödyntää luontoreittisi rakentamisen lähtökohtana myös alueelle ominaisia sanontoja. Millainen luontoreitti syntyisi esimerkiksi, jos lähtökohtana olisi ”Hyvä on ja ojas ollahan” tai ”Karkaa käsistä ku entisen poijan mopo”,   tai ”Pysyys ny pystys eres siihen asti ku uurestaan kaatuu”.  

 Visit Lakeus –käsikirjan kohderyhmänä olivat nimenomaan japanilaiset. Yksi käsikirjan työstämisen aikana syntyneistä hauskimmista ideoista lähti havainnosta, että japanilaiset pitävät erilaisista söpöistä Hello Kitty -tyyppisistä hahmoista. Mitä jos me siis loisimme vastaavan hahmon, eteläpohjalaisista aineksista? Tarinallistamisessa ristiriidat ovat yksi tarinan luomisen elinehdoista, ja kiintoisan hahmon syntymisen edellytyksiä. Söpöys ja eteläpohjalaisuus on kutkuttavan ristiriitainen yhdistelmä! 

Söpöä tai ei, hyödynnä eteläpohjalaista persoonaa ja mentaliteettia, anna mennä. Mieluummin överit kuin vajarit, vai miten se meni?  

 Tutustu myös Maiseman tarina-kirjaan. Teoksesta löydät myös esimerkin Jättiläisenmaan tarinallistamisesta.  (Linkki: https://www.sitra.fi/julkaisut/maiseman-tarina/) 

 -Anne Kalliomäki-

 Anne Kalliomäki-Tarinakone 2018

Kirjoittajan esittely:  

 Anne Kalliomäki on tarinallistamisen  asiantuntija, kouluttaja ja tarinallistaja. Tarinallistamisen avulla yritykset voivat tuottaa asiakaskohtaamisia, jotka ovat vaikuttavia ja erottuvia. Hän on  myös osa Visit Finland valmentajien akatemiaa.  Anne on kirjoittanut kirjan ”Tarinallistaminen – palvelukokemuksen punainen lanka”. (Talentum 2014). Kirja palkittiiin Hopeasulka-palkinnolla 2015. Saisiko olla Olipa kerran? Twitter: @akalliom #tarinallistaminen

Hankkeen loppurutistus

Hankkeen loppurutistus

Outdoors Etelä-Pohjanmaa -hanke on kääntynyt loppusuoralle ja meneillään on kaksi viimeistä, erittäin työntäyteistä kuukautta. Hanke päättyy 30.11.2018, joten tässä vaiheessa on hyvä kertoa mitä on vielä tulossa.

Luontoreittien kuvaukset

Marraskuun loppuun mennessä valmistuu hankkeen aikana luokiteltujen kahdeksan patikkareitin sekä muutaman pyöräily- ja melontareitin kuvaukset kieliversioineen. Kuvauksissa on kiinnitetty erityistä huomiota informatiivisuuteen, niin että matkailija saa reitistä tarvitsemansa tiedon mahdollisimman kattavasti. Tässä hankkeessa esiin nostetuissa reiteissä on ensinnäkin huomioitu Visit Finlandin/ OutdoorsFinlandin reitti- ja tuotesuositukset sekä pyritty löytämään matkailijalle elämykselliset luontoreitit, joille hän voi turvallisin mielin lähteä liikkumaan. Lisäksi on pyritty huomioimaan koko maakunnan tarjonta. Etelä-Pohjanmaalta löytyy paljon muitakin potentiaalisia ja hienoja reittejä, joista osassa pienellä viimeistelyllä saadaan matkailijoiden vaatimukset täyttäviä hyvinkin helposti. Alla listattuna työn alla olevat reittikuvaukset:

Patikkareitit
  1. Prännin Patikka/ Ketunlenkki, Kauhava
  2. Pyhävuori-Lakeaharju, Vimpeli ja Alajärvi
  3. Jyllinkosken luontopolku, Kurikka
  4. Katikankanjoni, Kauhajoki
  5. Lauhanvuori, Isojoki ja Kauhajoki
  6. Kuninkaanpuisto, Soini
  7. Paalijärven patikka, Alajärvi
  8. Kurjen kierros/ Särkisen polku, Kurikka
Melontareitit
  1. Kyrkösjärven vesielämysreitti, Seinäjoki
  2. Tervareitti/ Välijoki 17 km, Lappajärvi-Evijärvi
Pyöräilyreitit
  1. Kalajärven pyöräilyreitti, Seinäjoki (Peräseinäjoki)
  2. Kuortaneen kulttuuripyöräilyreitti, Kuortane
  3. Kauhavaa sillalta sillalle, Kauhava

Lisäksi hankkeen toimesta on päivitetty niiden Etelä-Pohjanmaan alueella olevien luontoreittien kuvaukset, jotka on tuotettu v. 2014 ja jotka ovat siitä lähtien olleet matkailijoiden saatavilla VisitPohjanmaa-sivustolla

Video 20180530_134243

Viimeistelemme myös hankkeessa SeAMKin opiskelijatyönä tuotettua videota, jonka päätarkoituksena on esitellä Etelä-Pohjanmaan monipuolisia luontokohteita ja luonnossa liikkumisen mahdollisuuksia. Videossa kuljetaan jalkapatikassa, pyöräillen ja meloen. Näyttelijäsuorituksista vastaa hankkeen henkilökunta.

Luontoreiteiltä kansainvälisille markkinoille

Kolmas työn alla oleva kokonaisuus on Etelä-Pohjanmaan luontoreiteiltä kansainvälisille markkinoille -julkaisu, jossa kuvataan alueemme luontomatkailun mahdollisuuksia eri toimijoiden näkökulmasta tarkastellen. Ääneen pääsevät niin luontokohteita matkailupalveluissaan hyödyntävät matkailuyrittäjät, luontoreittien ylläpitäjinä toimivat kuntien ja kaupunkien edustajat, rahoittajat sekä yhdistystoimijat, joilla on erittäin merkittävä rooli luontoreittiemme olemassa olon ja kunnossapidon kannalta. Julkaisusta tulee sähköinen versio.

Minne kaikki materiaalit tulevat saataville?

Tekemistä siis vielä riittää, mutta kunhan saamme kaikki edellä kerrotut materiaalit valmiiksi, niin jaamme aineistot kaikkien toimijoiden käyttöön. Luomme reittikohtaiset GoogleDrive-kansiot, joista löytyy mm. luokitteluaineistot ja valokuvia vapaaseen käyttöön. Visit Pohjanmaa -sivusto tulee uudistumaan ja luontomatkailu saa siellä entistä vahvemman näkyvyyden. Luontoreittien reittikuvaukset tulevat matkailijoiden saataville kyseiselle sivustolle. Matkailuyritykset, kunnat ja muut matkailutoimijat voivat linkittää kyseisen sivuston omalle sivustolleen ja näin auttaa matkailijaa löytämään lähellä olevat luontoreitit ja aktiviteetit. Linkki luontomatkailuvideoon ja sähköiseen julkaisuun tullaan jakamaan toimijoille myös.

Ollaan siis kuulolla!

Sanna

Sähkömaastopyörä – tuo syntinen vekotin – vai onko sittenkään?

Liikun hyvin vieraalla maaperällä, kuten varmasti ensimmäisestä kirjoituksestani voit päätellä. Luontoreiteillä liikkuminen on minulle uusia asia, samoin kuin maastopyöräily. Olen jo jonkin aikaa ajatellut, että voisin tykätä maastopyöräilystä – vauhdin hurmaa ja haasteita. Ajatuksen tasolle se on aina jäänyt – ai miksikö? Lista on pitkä ja sisältää selityksiä, esimerkiksi: ei mulla ole kunnon pyörää, en oikein tiedä minne menisin ja ennen kaikkea: entä jos kuolen matkalle? Siis en kirjaimellisesti, vaan jos kunto loppuu kesken. Rakastan voimailua, mutta vihaan verenmaku suussa urheilua. Eli, entä jos maastopyöräily kiinnostukseni lopahataa verenmakuun suussani heti alkumetreillä?

Hiukan pakon sanelemana jouduin tai siis pääsin koittamaan maastopyöräilyä Fatbikella eli nk. läskipyörällä – ai niin, eihän se ollutkaan maastopyöräilyä, koska tein sen sähköavusteisella maastopyörällä! Voi minua syntistä, liikuin maastossa sähköpyörällä, eli huijasin siis koko ajan. Syntiset pyörät vuokrasimme Wild Adventure Finlandilta.

20180601_180707Koska monella tuntuu olevan sellainen kuva, että sähköpyöräily tai sähkömaastopyöräily on hujausta alusta loppuun, päätin kirjoittaa puolustuspuheenvuoron.

Toisin kuin monet kuvittelevat, myös sähköpyörä tarvitsee lihasvoimaa liikkuakseen. Se ei tee kaikkea työtä sinun puolestasi vaan avustaa polkemista. Toisin sanoen, kun poljet, moottori avustaa polkuasi, mutta ei tee sitä kokonaan puolestasi. Veikeää, eikö totta. Vielä veikeämpää on, että moottori kytkeytyy pois toiminnasta, kun pyörä saavuttaa nopeudekseen 25 km/h – jos haluat lujempaa (mikä on hyvin todennäköistä), täytyy se tehdä täysin omin lihasvoimin. Ai niin, ja jos todella haluat hien pintaan, voit kytkeä sähköavustuksen kokonaan pois. Aika kaukana täydestä huijaamisesta, sanon minä.

Kokemuksia sähkömaastopyöräilystä

Sähkömaastopyörä ei vienyt minulta liikkumisen riemua, vaan päinvastoin: voi sitä riemun ja loputtoman hymyn määrää. Maastossa liikkuminen oli uskomattoman mahtavaa, vauhdikasta ja haasteita täynnä. Nousut tuntuivat nousuilta, kivien ja juurien väistely vaati tarkkuutta ja työtä, lisäksi syke nousi ja minun tuli hiki. Kyllä, hiki. Ei se sähköpyörä siis tehnyt kaikkea työtä, taisin tehdä itsekin jotain. Tässä kohtaa nostan hattua kaikille niille, jotka pyöräilevät normipyörällä – kovaa hommaa.

20180530_120140.jpg

Sähkömaastopyörän ehdoton etu on se, että se avustaa hankalimmissa kohdissa, ettei verenmaku pääse suuhun. Pääsen esimerkiksi suhteellisen vaivattomasti jyrkimmät ylämäet, pystyn kulkemaan pehmoisia pururatoja pitkin, ylittämään kivet ja kannot suhteellisen keveästi ja vieläpä hymyssä suin 🙂

Sähköpyörä mahdollistaa nautinnollisen liikkumisen: ehdin nauttia maisemista, en tuskastu jokaisen ylämäen nähdessäni ja saatan huomaamattani pyöräillä useita kymmeniä kilometrejä, ihan vaan koska se on kivaa. Väitän, että tavallisella pyörällä 10 km maastossa olisi minulle aivan riittävä, sähkömaastopyörällä päästän helposti 30 km. Kuljen pyörällä paikkoihin, joihin en normaalilla pyörällä lähtisi. Myrskytuulet eivät ole haitanneet menoa lainkaan – pyöräilemään voi lähetä vaikka tihkusateessa, koska se vaan on kivaa.

Minulle sähkömaastopyöräily ei ole kunnon kohottamisen väline, se on vain mukava uusi harrastus. Jos haluaisin todella kohottaa kuntoa, kytkisin sähköavustuksen pois. Mutta sitten siitä katoaisi nautinto ja tulisi verenmaku suuhun, yäk. Uskallan kokemukseni pohjalta väittää, että vähintäänkin rapakuntoinen saa kuntonsa nousemaan, vaikka ajaisikin sähköavusteisella pyörällä. Parempi sekin, kun ei mitään.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan sähkömaastopyöräilyä, mutta varoitan: siihen jää koukkuun! 😉 Joten kipin kapin vuokraamaan pyörät Wild Adventure Finlandilta tai koittamaan  sähkömaastopyöräilyä ohjatuilla retkillä. Ja ei, sähkömaastopyörä ei ole syntinen vekotin.

Jennika

Reittiluokittelijoita koulutettiin

Reittiluokittelijoita koulutettiin

Aurinkoisena toukokuisena aamuna 25 osallistujaa kokoontui Seinäjoen Framille Outdoors Etelä-Pohjanmaa -hankkeen järjestämään reittiluokittelijakoulutukseen, joka antoi eväät arvioida luontoreittejä vaativuuden lisäksi myös elämyksellisyyden ja laadun kannalta. Koulutuksen vetäjänä toimi luontomatkailun asiantuntija Pirjo20180518_090124 Räsänen Visit Finlandista. Koulutukselle oli selvästi kysyntää, sillä paikat täyttyivät todella nopeasti. Koulutuksessa käsiteltiin vaellus- /patikointireittien luokittelua, mutta samalla sivuttiin myös pyöräily- ja melontareittien arviointia. Osa porukasta oli käynyt vuonna 2014 järjestetyn koulutuksen ja tulivat päivittämään oppejaan, mutta suurin osa oli luokittelukoulutuksessa ensimmäistä kertaa. Osallistujia oli ympäri maakuntaa, joten luokitteluosaamista löytyy nyt laajasti koko Etelä-Pohjanmaan alueella. Osallistujat saivat todistuksen käymästään koulutuksesta. Suomen Latu ei enää ylläpidä rekisteriä luokittelijoista.

Retkeilyn laatu

Ensinnäkin opimme, että reittien luokittelu ei ole pelkästään vaativuuden arviointia. Oleellista on myös reitin varrella olevat maisemat ja elämykset sekä tarinalliset elementit, jotka täydentävät luontomatkailijan kokemuksen ja saavat hänet myös jakamaan kokemuksensa sosiaalisessa mediassa. Luontoreitti on ikäänkuin portti luontoon, pois kiireestä ja hälinästä. Vesi ja sen äänet ovat hyvin rauhoittavia ja auttavat rentoutumaan. Elämyksellisyyttä tuovat rakenteiden esteettisyys ja levähdyspaikkojen sijoittelu, joka mahdollistaa maiseman ihailemisen. Hyvin opastettu ja viitoitettu reitti mahdollistaa flow-tilan saavuttamisen, kun reitin käyttäjä voi luottaa siihen, ettei reitiltä eksy. Matkailijan näkövinkkelistä katsottuna tarpeet ovat hieman erilaiset kuin paikallisella reitin käyttäjällä. Reitille lähteminen ja sieltä poistuminen pitäisi olla helppoa ja majoitus- ja kahvilapalveluita tulisi reitin läheisyydessä olla saatavilla. Ruoka on keskeinen osa luontomatkailijan kokemusta, joten siinäkin on tuotekehittelyn mahdollisuuksia luontoreittien läheisyydessä oleville yrityksille.

Teoriaosuuden jälkeen siirryimme maastoon Kyrkösjärven luontopolulle. Lämmin ja aurinkoinen sää hemmotteli meitä samalla kun peilasimme teoriaa käytäntöön. Kyrkösjärven luontopolku on kouluesimerkki sopivan pituisesta (3,6 km) ympyräreitistä, jonka varrella on monipuolista maastoa, haasteellisia osuuksia mutta myös helppokulkuista polkua. Matkan varrella on nähtävyyksiä, mm. näkötorni, josta näkee yli Kyrkösjärven ja suuri siirtolohkare. Maastopyöräilijä ajeli samoja reittejä, joka osoitti myös reitin monikäyttöisyyden. Puolessa välissä matkaa on Järvilaavu, josta avautuu kaunis järvinäköala tarjoten rauhaisan hengähdyspaikan makkaranpaistopaikkoineen. Elämysliikuntareitistön opastaulut ja viitoitukset on hoidettu mallikelpoisesti, mutta saimme silti huomata viitoittamisen haasteellisuuden joissakin kohdissa.

Vaativuusluokittelu on usean asian summa

Lähtökohtaisesti on hyvä ajatella, että reitin käyttäjä on kuin puhdasjalkainen kaupunkilainen, joka ei luontoreiteillä ole tottunut liikkumaan. Vaativuusluokittelusta onkin jätetty tarkka mittaaminen pois ja siinä keskitytään ennemminkin siihen miten turvallista, sujuvaa ja huoletonta reitillä kulkeminen on. Luokittelussa annetaan ohjeet varusteista, joita reitillä kulkija mukanaan tarvitsee. Reittikuvauksessa kerrotaan reitin kohokohdat ja elämykset kun taas reittiselosteessa kuvataan yksityiskohtaisemmin, miten reitti kulkee. Reitin vaatimat tekniset taidot tulee kertoa, mutta käyttäjän tulee itse arvioida taitonsa ja oma kuntotasonsa. Vaativuusluokittelussa tehdään siis sanallinen reittikuvaus, josta edellä mainitut asiat ilmenevät.

Reittiluokituksen ja reittikuvauksen tarkoituksena on antaa luonnossa liikkujalle oleelliset tiedot reitistä ja sen vaativuudesta. Luokituksen avulla matkailija tai retkeilijä voi vertailla eri reittejä ja valita itselleen sopivimman. Kun reitistä on kattavat perustiedot, on helpompi myös varustautua oikein ja reitillä kulkeminen on turvallisempaa.

Kaikille reitin käyttäjille on tärkeää yhteneväiset reittimerkinnät ja -värit niin maastossa kuin opasmateriaaleissa. Reittien kehittäjien onkin hyvä informoida kaikkia käyttämään samoja merkkejä ja koodeja, joilla yhtenäisyys varmistetaan. Retkeilijä hakee samoja merkintöjä maastosta, kuin mitä kartta- ja opasmateriaaleissa on. Luokituksesta kertova logo on myös hyvä laittaa näkyville.

 

Sanna

Eka kerta – miltä luontoreitti näyttää puhdasjalkaisen kaupunkilaisen silmin?

Metsässä kulkemiselta tuskin kukaan on välttynyt, mutta luontoreitillä kulkemiselta ainakin allekirjoittanut on välttynyt. Toisin sanoen olen siis puhdasjalkainen kaupunkilainen, joka ei koskaan ole kulkenut luontoreittiä, ainakaan tarkoituksella. Mutta nyt olen!

Minut pyydettiin alun perin mukaan Outdoors Etelä-Pohjanmaa hankkeeseen tuomaan markkinoinnillista näkökulmaa reittikuvauksiin ja syksyllä valmistuvaan videoon. Uteliaana halusin kuitenkin myös kokea Etelä-Pohjanmaan luontoreittejä ja tutustua luontomatkailuun – ensimmäistä kertaa elämässäni. Kuulostaa hullulta: täysin kokematon, ei substanssiosaamista eikä varsinkaan suurta intohimoa ja rakkautta luontoreittejä kohtaan ja tekee töitä luontomatkailun parissa seuraavan puoli vuotta!? Ehkä näinkin, mutta minä näen sen toisin:

  1. Katson reittejä monen muun luontomatkailijan silmin: ensi kertaa!
  2. En pidä mitään tietoa itsestäänselvyytenä, koska en osaa pitää niitä itsestäänselvyyksinä – kysyn aika paljon tyhmiä kysymyksiä 😉 Ne voivat askarruttaa muitakin.
  3. Voin vaikka innostua luontomatkailusta ja tulla vaikka just teidän kylän reitille! 😉

Kokemuksia ensi kerrasta ja vinkkejä reitin merkitsemiseen

Ensi kertaa luontoreitille lähtiessäni, tapahtui (lyhennetysti) seuraavaa:

Ennen reitille lähtöä:
  1. Googletin ennalta sovitun reitin – Okei, luontoon.fi sivustolle. Ok. Missä kartta?
  2. Yritin katsoa lähtöpisteen kartalta – Hetkonen, hei, tässähän ei ollut selkeää osoitetta lähtöpisteelle??!! Siis täh, enkö voi laittaa Google Mapsiin jotain osoitetta??!!
  3. Google Maps auki – kai tämä nyt sen löytää??
  4. Jeeees, Google Maps löysi paikan eli löydän perille! Ehkä.
  5. Haluan kartan ja jonkun tulostettavan esitteen – Jaahas, taisi olla liian kovat odotukset. En saa karttaa, enkä esitettä, koska sellaista ei ole. On pärjättävä ilman.
Lähtöpisteeseen saapuminen:
  1. Teen kolmannen tai ehkä jopa viidennen varmistuksen: mistä mun pitää lähteä? Yritän lukea nettisivustolta kirjalliset ohjeet saapumiseen, mutta niiden ymmärtäminen ei tällaisena Google Maps aikakautena ole kovin vahvaa.
  2. Kädet ristissä luotan Google Mapsiin, että se johdattaa mut perille.
  3. (Automatkalla) Ahaa, tuossahan on kyltti reitille, olen siis oikealla suunnalla.
  4. Kiitos Google Maps – olen perillä. Ai mistäkö tiesin? Lähtöpisteelle oli viitat ja perillä oli selkeä iso kartta. Lähtöpiste on siis tässä – Goooood.
Reitillä:
  1. Katson lähtöpisteen karttaa – Okei, missähän kohti mä oon?? Oletan, että tuossa. En ole aivan varma, koska sitä ei ole merkitty.
  2. Katselen edelleen lähtöpisteen karttaa ja taulua, odotellessani kokeneempaa luontomatkailijakollegaani. Taululla on paljon tekstiä, luonnosta, kasveista, geologiasta jajaja… Minua ne eivät kiinnosta. Minua kiinnostaa: miten päin reittiä kierretään? Onko siellä vessaa matkalla? Kuinka pitkästi kävellään? Mitä siellä reitillä ylipäätään on? Teen muutaman huomion:
    • en tiedä kuinka päin reittiä kierretään
    • käymälät merkitty – hyvä
    • laavut merkitty – hyvä
    • reitin pituus on merkitty
  3. Lähdemme kävelemään reitille. Reitin alku on selkeä: pitkospuut viitoittavat oikealle reitille.
  4. Saavumme ensimmäiseen kohtaan, jossa voi lähteä kahteen suuntaan – Ööö, kumpaanko suuntaan pitäisi mennä? Emme tiedä, koska reitin kiertosuuntaa ei ole ilmoitettu. Oletamme, että suoraan, koska kyltti vasemmalle ilmaisee pidemmän reitin kilometrimäärän ja sinne emme ole menossa, kai?
  5. Jatkamme reittiä ja saavumme jonkinlaiselle makkaranpaistopisteelle. Istumme tovin.
  6. Haluamme jatkaa – Ööö, minnehän meidän tulee mennä??  Koska levähdyspaikka on laaja, emme ole ihan varmoja mistä reitti jatkuu – Vasemmalta tulee muita retkeilijöitä, oliskohan sinne? He siis tulivat toista kautta ja kiertävät reittiä toisinpäin, ehkä. Päätämme ottaa sen suunnaksi.
  7. Jatkamme oletetulla oikealla reitillä ja puhumme niitä näitä. Matkalla on joku kyltti, joka kertoo jostain historiallisesta paikasta – kiva lisäys.
  8. Jatkamme matkaa – Heeei, tässähän on kyltti, pitääkö meidän mennä tästä? Meinaamme siis kävellä ohi, koska kääntymiskyltti on tehty vain toisesta suunnasta tuleville, emmekä meinaa huomata kylttiä. Reittiä olisi siis pitänyt kulkea toisin päin.
  9. Käännymme taas oletetulle oikealle reitille ja pian huomamme tuttuja paikkoja – Jes, pääsemme takaisin autoille.
  10. Olemme kiertäneet reitin, emmekä eksyneet, jes!

20180511_124239    20180511_132554

Reitin jälkeen:

Autoille päästyämme, keskustelimme kollegani kanssa reiteistä ja niiden merkitsemisestä. Minulle selvisi vasta reitin kiertämisen jälkeen, että merkityillä reiteillä on merkkejä, joita voi seurata – Täääh, siis millaisia merkkejä, missä?  Kaikki eivät siis tiedä, että reittejä merkitään jollain – tämä tulisi huomioida reitin esittelyssä, esim. ”Reitti on merkitty punaisilla nauhoilla. Seuraamalla niitä pysyt oikealla reitillä.”

Kuten ehkä huomaat, olen yhden reitin varrella, jonka pitäisi olla selkeästi merkitty, kysynyt aika monta kysymystä ja ihmetellyt monia asioita.

Vinkkejä reitin ylläpitäjille ensikertalaisen silmin:
  • Nettisivustolle selkeät kartat, samanlaiset, jotka ovat reitillä/lähtöpisteessä
  • Esite reitistä, jonka voin tulostaa tai katsoa kännykällä
  • Nettisivustolle lähtöpisteen osoite, jos mahdollista. Jos lähtöpisteen osoitetta ei voi tarkentaa, mieti voitko laittaa jonkun vieressä olevan osoitteen, joka toisi mahdollisimman lähelle ja sinne paikan päälle kyltti osoittamaan, missä lähtöpiste sijaitsee.
  • Laita nettiin kuva lähtöpisteestä. (Laita muutenkin kuvia reitistä)
  • Ilmoita lähtöpiste Googleen, monet käyttävät Google Mapsia
  • Muutama kyltti tien varteen, jotta lähtöpisteelle löytää helposti. Huomio, jos paikalle voi tulla monesta suunnasta, että yleisimmillä teillä on kyltit molemmista/kaikista suunnista saapuville
  • Tee lähtöpisteestä selkeä, niin että kaikki ymmärtävät varmasti: Tämä on lähtöpiste.
  • Selkeä kartta lähtöpisteelle, jossa on riittävästi informaatiota reitistä ja sen sisällöstä. Mielummin kuvia reitistä kuin tietoa kasvillisuudesta 😉 Kasvillisuudesta ja geologiasta voi olla tietoa esim. nettisivuilla, QR-koodien takana.
  • Merkitse selkeästi mistä reitille lähdetään, esim. viitta: lähde tästä
  • Kerro kuinka reitti on merkitty, pidä loogisena, varmista ettei ole muita merkkejä!
  • Selkeät viitat reitille, etenkin risteyskohtiin. Huom! Tarkista, että ne ovat nähtävissä molemmista suunnista käveltynä
  • Jos reitillä on avoimia kohtia, josta voi lähteä helposti moneen eri suuntaan, ohjaa kulkija oikealle reitille, esim. nauhoilla tai aseta selkeät viitat, mistä reitti jatkuu.
  • Käymälä reitin varrella on iso plussa samoin kuin levähdyspenkit, laavut yms.

Kaiken kaikkiaan eka kerta oli oikein hyvä, en eksynyt ja sää oli mitä mainioin. Huomioin nopeasti, että reittien merkitseminen ei ole ihan yhden iltapäivän juttu. Siinä täytyy ottaa monen monta asiaa huomioon.

Lähtökohtaisesti ajattelen, että jos reittien käytettävyyttä halutaan lisätä, niin reitit tulisi merkitä aina sen ”puhdasjalkaisen kaupunkilaisen” ja ensikertalaisen silmin. Jos siis haluat testata reittisi toimivuutta, kutsu reitillesi tällainen kokematon luontomatkailija – sillä se selviää 🙂

Jennika

P.S Tämä puhdasjalkainen kaupunkilainen on nyt löytänyt luontomatkailun ja etenkin maastopyöräilyn – saatan siis saapua myös teidän kylän reitille! 🙂